Hokki nousi Mestiksen eliittiin

Hokki, Hokki, Hokki –huudot kaikuivat Vimpelinlaakson jäähallissa jo minuutteja ennen kuin Mestiksen viimeisen finaalin päätössummeri soi. Kajaanilaisyleisö osoitti olevansa todellista kiekkokansaa. Se ymmärsi nopeasti, että linnapaidat olivat tehneet minkä voivat ja samalla nostivat seuran Mestiksen eliittiin.
Joukkue otti hopeisen summerin polvilleen vajoten. Viime kauden mestarin pettymys oli valtaisa.


Teksti: MIKAEL JUNTUNEN
Kuvat: INTERACTIVE PARTNERS OY


Historian toinen mitali tuli kovan taistelun jälkeen. Hokille finaalipaikka oli jo eräänlainen voitto, sillä tämän kauden joukkueen tie mitaleille ei ollut kovin sileä.

Jossiteltavaa ei lopun perin juurikaan jäänyt, sillä runkosarjan ylivoimainen voittaja teki selväksi joukkueiden tasoeron. Kova pelitahti hyydytti Hokkia, mutta silti Hokin valmennusjohdolla ei ollut tähän poikkipuolista sanottavaa.

- Meiltä loppui bensa, kiteytti kakkosvalmentaja Jukka Niiranen.
- Ladalla ei ferrareille pärjää, Kai Suikkanen tuumi  televisiokameroiden edessä.

Kolmannen ottelun jälkeen vahvana hehkunut toivonkipinä katosi TuTon ryhtiliikkeeseen ja Hokin play offs -sarjan heikoimpaan peliin kotijäällä.

- Oltiin kovassa paikassa koko ajan. Kaveri teki ensimmäisen maalin. Me kuitattiin se, mutta TuTo iski heti uudelleen. Tehtiin virheitä, ja niistä tuli maaleja. Ehkä meidän eväät oli syöty. Näissä peleissä pitäisi pystyä koko ajan 100 -prosenttiseen suoritukseen ja itsensä ylittämiseen. Perussuoritus ei riitä,  päävalmentaja Kai Suikkanen myönsi.

- Ei ylletty parhaaseen suoritukseen. TuToa vastaan pitää aina pystyä pelaamaan parasta peliään. Pelattiin itse asiassa tosi huonosti, synkisteli liigajäille siirtyvä hyökkääjä Marko Virtala

- Jos katsoo ihan mitä tilastoa tahansa, TuTo on ykkönen. Kaikki kunnia kaverille. Parhaalle hävittiin, sanoi Hokin playoffsien ehdoton ykköspelaaja Juho Keränen.

Kärppä-kasvatin kasvojen kohotus oli toisena vuonna peräkkäin uskomaton loppupeleissä.
- Toiset ovat lampaita, toiset leijonia lopulta, silleen se aina menee, Keränen sanaili.
Mitali on mitali

Mitalisuosikkien ulkopuolelle ennakkoveikkailuissa jätetyn Hokin kausi oli oudon takkuinen. Alku oli erityisen hankala. Itseluottamus oli kateissa, permanenttia ei löytynyt ja mikä pahinta, maalivahtipeli oli hukassa. Joukkue löysi henkisen johtajansa ja saman tien itsensä. Siksi paikka mitalipeleissä oli sille jo voitto sinänsä. Siksi huonompikaan päätöspeli ei mitalinkiiltoa himmennä. 

- Se on h-tin hyvä mitali. Se pitäisi täälläkin ymmärtää, ettei se mene loputtomasti niin, että me käytetään viisi kertaa vähemmän rahaa ja aina menestytään, Suikkanen muistutti.

Kauden aikana tehdystä työstä voi aina vetää omat johtopäätöksensä. 
- Aina puhutaan, että playoffsit ovat eri maailma, mutta katsopa SM-liigaa, ketä siellä on välierissä. Tai katso Mestistä. Kaikki neljä ovat samoilla sijoilla kuin runkosarjassa. Huonommin runkosarjassa sijoittuneet selittelevät itselleen, että me sitten playoffeissa. Ei se sormia napsauttamalla tapahdu.

Kapteeni Jarkko Heikkisen mielestä lopputulos ja sijoitus oli oikeutettu ja kertoi lopulta totuuden koko kaudesta.

- Meille tuli uusia pelaajia, jouduttiin ajamaan nuoria pelaajia sisään. Pikkuhiljaa Suikkanen sai systeemin ajettua sisään joukkueessa, mutta se ei nyt tällä kertaa riittänyt.

Hokki nousi kauden aikana Mestiksen eliittiin. Kolmen vuoden saldona ovat sijat 4-1-2. Tähän voi vastata ainoastaan Mestiksen kestomenestyjä Jukurit, jonka saldo on 1-2-3. Manageri OP Hakkarainen on tähän tyytyväinen, mutta nälkä ei ole tyydytetty.

- Hyvin on pärjätty ja jatkoa lähdetään hakemaan. Play off -peleihin pitää jatkossakin selvitä, se on selvä tavoite. Sen jälkeen mitään rajoja ei aseteta menestykselle.

© 2008 Interactive Partners Oy