Ei kahta sanaa: Mestiksen mestaruus meni aivan oikeaan osoitteeseen. TuTo hallitsi jo runkosarjaa niin, ettei dominointi pudotuspeleissä voinut tulla kenellekään yllätyksenä.
TuTon mestaruuden taustalla on ikiaikainen menestyksen kaava. Joukkue hitsautui kokonaisuudeksi, kun runkopelaajisto pysyi koossa pitkään. Ykkösviisikko oli sarjan johtava, ja materiaalissa oli leveyttä ja syvyyttä. Pisteenä iin päälle valmentaja Ismo Lehkonen rakensi TuTosta ajan ja kärsivällisyyden kanssa oman peli-ideologiansa näköisen joukkueen.
Lähtökohtiin peilaten on harmi, ettei huippuunsa viritetty TuTo päässyt mittaamaan tasoaan liigan jumboksi jääneen Ässien kanssa. Voi olla, että tiukkaa olisi tehnyt – Ässille. Voittamisen aakkoset sisäistäneen ja häviämään oppineen joukkueen kohtaamisissa kun on aina pieni psykologinen etu siellä voittajien leirissä.
Mutta käsi sydämelle, arvon kiekkoväki: Oliko Ässien ja TuTon välillä – varsinkaan loppukauden rostereissa – enää ratkaisevaa eroa?
TuTo on kaudella 2000–01 käynnistyneen Mestiksen neljäs mestari. Samasta kategoriasta löytyvät Jukurit, KalPa ja Hokki.
Joukkueurheilun armottomassa maailmassa kaikilla ryhmillä on aikansa ja paikkansa. Valitettavaa sinällään, että TuTon mestariryhmä näyttää tulleen elinkaarensa päähän. Edessä on isoja muutoksia, joista pienin ei ole päävalmentaja Lehkosen siirtyminen Jokereihin Glen Hanlonin apuriksi.
On paradoksaalista, että TuTo joutuu aloittamaan rakennustyön alusta juuri silloin, kun liigan sulkuportit saadaan vihdoin auki. Mutta yhden projektin lopussa itää aina uuden alku. Ei mikään mahti maailmassa estä TuToa menestymästä ensi kaudellakin. Turussa on pelaajapotentiaalia riittämiin, ainakaan siitä ei homma jää kiinni.
Mitkä organisaatiot sitten kurkottavat käsiään ensi kauden Mestiksestä paraatioven, liigakarsinnan, ovenkahvaan?
Juhani Tammisen Sport kaasutti kauden jälkeisillä pelaajamarkkinoilla odotetusti ykkösruutuun. Vaasalaisten veri tuskin vapisee jatkossakaan. Materiaalin osalta Sport ei tule antamaan vastustajilleen eteen piiruakaan.
Jukurit on Mestiksen kestomenestyjä, eikä Kari Makkosen luotsaamaa poppoota voi sivuuttaa ensi kaudellakaan olankohautuksella.
Hokki on vienyt kainuulaista kiekkobuumia eteenpäin jo kahdella peräkkäisellä finaalipaikalla. Mestaruus ja hopea kielivät siitä, että asioita on tehty oikein. Manageri Olli-Pekka Hakkarainen ei ole sanonut viimeistä sanaansa Suomi-kiekossa. Perästä kuuluu, aivan varmasti.
