Jääkiekosta on tullut mailapeli. Puumailat ovat historiaa. Tilalla ovat ns. komposiittimailat, irtolavat ja putkivarret. Peliväline, maila, kyllä kestää, mutta seurojen kukkarossa käy suorastaan kylmä vinkka juuri nyt. Urheilukaupan hinnoilla katsottuna, neljänkympin puumailasta on siirrytty yli 200 euron seoksiin. Mestis-seurojen mailabudjetit ovat tuplaantuneet. Ne liikkuvat 20 000 – 40 000 euron välillä, mikä tarkoittaa sitä, että se on seurojen toiseksi suurin kuluerä pelaajapalkkioiden jälkeen.

Paine pelaajien puolelta on kova. Kommentit vaihtelevat merkistä ja mallista riippuen. Hokin hyökkääjä Antti Kangasniemi tuumii, että kesken kauden käteen annettu mailavalmistajan kallein versio täytti hänen kaikki toiveensa.

- Aivan eri maila kuin halvempi versio, jolla pelasin alkukauden. Paras mahdollinen minulle. 

Kangasniemi ei halua edes puhua puisista mailoista, eikä edes irtolavoista. Hänen tapauksessaan pelaaja vei vielä voiton, sillä kun Hokin mailabudjetti uhkaavasti täyttyi vuoden loppua kohden, seura teki pelaajia miellyttävän ratkaisun.

- Tehtiin yksinkertainen päätös, että hankitaan paras mahdollinen maila kaikille. Mailakulut laskivat,  markkinointipäällikkö Epi Sirviö väittää. Kova väite.

- Mitä kalliimpi maila, sen parempi ja kestävämpi, Sirviö väittää edelleen ja lisää vielä päälle, että siihen samaan saumaan sattui Hokin 12 ottelun voittoputki.

- Tuskin sattumaa! Väitän, että kun pelaaja on varma mailastaan ja siihen on parempi tatsi, ei tarvitse miettiä aloituksessa, että meneeköhän tämä maila poikki. Näin pelikin alkaa luistamaan paremmin.

Hokin 30 000 kokonaisbudjetti on pitänyt sisällään koko joukkueelle komposiittimailat. Sirviö hyväksyy laskun, jos oikeanlaista tavaraa on tarjolla.

- Vaikeus on siis siinä, että jokaiselle pelaajalle löytyy hyvältä tuntuva maila,  Sirviö sanoo.
Pelaajat oppineet liian hyvälle

Tarjolla on puumailoja, hybridi eli sukkamailoja, putkivarsia ja niihin puu- ja komposiittilapoja. On ns. One-piece -mailoja ja komposiittimailoja. Jälkimmäisissäkin on paljon eroja riippuen siitä, kuinka paljon niissä on käytetty lasikuitua. 

Tällä hetkellä Suomesta saa valmistajilta sopimuspelaajille räätälöityjä lapamalleja, mutta valmistuksen siirryttyä entistä enemmän ulkomaille niidenkin saatavuus vaikeutuu. 

Tulevaisuudessa pelataan komposiittimailoilla ja putkivarsilla, joihin on tarjolla esimerkiksi 12 erilaista lapaa. Irtolapa tulee helpommaksi vaihtoehdoksi ja siten ehkä seurojen ykkösvalinnaksi.

- Se määrä erilaisia lapoja ei varmaankaan riitä. Jos halutaan oma lapa, sitten odotetaan pidempään ja maksetaan pikkuisen lisähintaa, ennustaa Hokille mailat välittävä Marko Kilpeläinen Maxi-Kodintukku -liikkeestä.

- Mutta syyhän on meissä itsessämme. Olemme opettaneet pelaajat liian hyvälle. Otetaan sentti tuosta poista ja käännetään tuota ja niin edelleen.
Kirstunvartijan toiseen ongelmaan, mailojen rikkoontumiseen, ei liene kestoratkaisua. Peleissä mailat katkeilevat joskus kriittisissä paikoissa. Siitä ei ole surku, vaan siitä, että harjoituksissa roskis täyttyy nopeasti.

- Toistoja tulee enemmän. Siellä niitä iskuja tulee ja sitten huomataan, että hups, laukauksessa meni maila. Iskukestävyydessä on toivomisen varaa,  Kookoon toiminnanjohtaja Arto Sirviö sanoo.

- Jos maila menee puhtaasti laukauksesta tai käytöstä, sillehän ei voi mitään. Mutta jos se menee iskun seurauksena, vaikka tahattomankin, se on harmillista,  Epi Sirviö sanoo ja pitää ensisijaisen tärkeänä, että reklamaatiot pystytään hoitamaan oman myyjäliikkeen kanssa omalla paikkakunnalla. Mailojen lähettäminen tehtaalle vie liikaa aikaa. Lue lisää
© 2008 Interactive Partners Oy